Kymmenes vuosi – miksi ihmeessä?

Tämä kausi on minulla kymmenes vuosi enduron SM-sarjaa. Kauhean nousujohteisesta urasta ei ole kysymys, tulokset on tällä kaudella ollut huonoimpia mitkä muistan, ehkä ensimmäisenä vuonna meni tulosten valossa vielä huonommin, ei vielä ollut varaa täysjoustoon ja jäykkäperille ei ollut omaa luokkaa, ja noita tärkeämpänä, en myöskään osannut ajaa. Olen aktiivisesti pyrkinyt välttelemään liikaa tuloksiin tuijottamista, mutta tottakai aikaisempaa huonommat tulokset ärsyttää kisan jälkeen ja aikaisempaa paremmat tulokset tuo hetkellistä iloa. Nuo huonommat tulokset on entistä enemmän herättänyt taas kysymyksen että miksikäs tätä homma oikein tehdään. Miksi käyn kisoissa?

Tykkään oppimisesta, olen innoissaan kun opin uutta, tai opin jotain jo minkä osaan, mutta vähän paremmin tai eri tilanteessa. Maastopyöräily sai minut koukkuun koska ensimmäiset vuodet melkein joka lenkillä huomasi osaavansa jotain paremmin kuin aikaisemmin. Oppi ajamaan paikoista mistä aikaisemmin ei uskaltanut edes kokeilla, tai hyppäsi isommista hyppyreistä kuin ennen. Nyt 12 harrastusvuoden jälkeen monta vuotta on mennyt niin että keväisin yrittää lähinnä päästä samalle tasolle kuin edellisenä vuonna, uusia juttuja tulee normaalissa ajamisessa hyvin vähän, voi olla iloinen jos pystyy samaan kuin edellisenä vuonna. Tähän jonkinlaisen poikkeuksen tekee kisaaminen, vaikka siinäkin ison osan asioista ja omasta ajamisesta saa joka kevät opetella uudelleen, niin kuitenkin tuntuu että kilvan ajo on loppumaton oppimisen lähde. Tuloksiakin katsoo eri valossa. Päällimmäisenä tavoitteena on oppiminen, eikä kisatulokset, näinpä tulokset on vain yksi oppimisen lähde ja mittari joka peilaa jollain tasolla omaa oppimista suhteessa muihin.

Mitä haluan seuraavaksi oppia:

1. Kuinka päästä keväällä kisavauhtiin? Niin kauan kuin muistan minulla on kauden ensimmäinen kisa ollut tulosten valossa reilusti huonoin. Monena vuonna minimi on ollut että vähintään yksi bikpark päivä pitää saada alle ennen kisaa, jotta ehtisi vähän tottua polkuajelua kovempaan vauhtiin. Se ei näytä riittävän. Ehkä pitäisi hinkata paria Strava pätkää? Muita ideoita?

2. Paras mahdollinen kunto kun on rajallinen aika. Nyt huomaan miten hyvässä kunnossa olin vielä 3-4 vuotta sitten. Huck Norris projekti ja perhe on vähentäneet parina viime vuonna ajoaikaa ja yllättäen kunto on heikentynyt. Harrastuksen jatkuvuuden takia olen pyrkinyt aina siihen että en lähde ajamaan koska ”pitäisi treenata”, vaan ajan kun haluan. Nyt vaikuttaa siltä että ne kohdat jolloin haluan ajaa, ja jolloin se on mahdollista on sen verran harvassa että jotain pitäisi keksiä.

Oppimismatkalla Sappeelle. Kuva: Miika Härkönen

Uutta: Kona Process Race Support!

Uutta! Konan Process sarjan pyörille on nyt 2016 Levin kisassa ja siitä eteenpäin Enduron SM-sarjan kilpailuissa tarjolla teknistä apua. Konan Supergrassroots kisaajalla Tapio Kymäläisellä on lähes kaikki varaosat Process sarjan pyöriin mukanaan, ja ne on kaikkien Kona Process pyörällä ajettavien käytettävissä, löytyy kiekkoja, varaiskari ym… Varaosia voi joko lainata kisaviikonlopuksi tai ostaa paikanpäältä itselleen. Jos olet kisareissulla ja tarvitset jotain niin Tapion puh nro on 044-2704922.

Himoksen kisaraportti

Ennakkovalmistelut:

Luulin että en pääse kisoihin ollenkaan, joten ei kovin kummoisia ennakkovalmisteluita, kisaa edeltävällä viikolla ajelin työmatkat leppoisasti jotta olin kunnolla palautunut kun tiedossa oli että aika raskas kisa on tulossa.

Pyörään vaihdoin treenipäivää varten 2.3 Shortyn eteen ja 2.3 HR2 renkaan taakse. Hucknorris protot sisään, eteen 1.8bar ja taakse 1.95bar. Käsittelin pyörän pinnat silikonilla jotta muta ei tarttuisi jokapaikkaan.

Treenipäivä:

Pääsin tutustumaan pätkiin Ukkolan Jannen kanssa. Ne ketkä ei herraa tunne, niin Jannehan on varsin pitkään ajanut kova kuski, joka on nyt pitänyt pari vuotta taukoa. Olisikohan Janne voittanut Enduron SM-sarjan viimeksi vuonna 2011? Lähdettiin Jannen kanssa mukavassa poutasäässä ajamaan ensimmäiselle EK:lle, ja noin kahden minuutin ajon jälkeen alkoi sataa aika reilusti vettä. Kiva. Aika märkä olo kun päästiin EK1:n lähtöön, mutta kuitenkaan ei ollut kylmä. Loikoteltiin EK1 läpi pysähtymättä ja nauhoittelin EK:n samalla kypäräkameralle. Alussa ihan ihmetteli että onko takarenkaassa ja pyörässä kaikki kunnossa kun HR2 vain luisteli mudan päällä, tuntui että vetopitoa ei ollut lainkaan, mutta kyllä se oli vain liukkautta eikä mitään muuta.

EK2 työnnettiin ylös ja katseltiin samalla linjat. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, kivaa oli että jyrkän metsän viimeisessä mutkassa oli jätetty kiven yli tuleva linja auki. Rinteen poikittain menevä kivikkosuora oli jo alkuun aika haastavassa kunnossa, koitin katsella siihen linjaa, mutta orientoiduin kyllä siihen että kisassa voi vain kokeilla että sattuuko menemään ajamalla, ja jos ei niin sitten vaan juoksuksi. Alaspäin ajellessa viimeiset nurmikkomutkat tuntui koko pätkän vaikeimmilta ajaa hyvin. EK2:n maalissa Gopro alkoi piippailemaan ihan omia aikojaan, olisi näköjään pitänyt olla sadekelissä veden pitävä takakansi kiinni. Käytiin heittämässä Gopro mökille kuivamaan.

EK3 työnnettiin pätkää pitkin ylös. Sitten ajettiin puoliväliin alas ja työnnettiin taas takaisin ylös. Suurin juttu oli ehkä alussa oleva metsäkoneen ura joka oli kaivautunut aika mutakuoppaiseksi. Toista kertaa ylös tullessa katsoin että no se saman metsäkoneuran toinen puoli on paljon paremmassa kunnossa. Katsottiin linjat mistä sille toiselle uralle kannattaa mennä ja missä kannattaa tulla pois, ei testattu ajamalla, mutta päätin että tuossa mennään kisapäivänä.

EK4 oli myös viimevuodelta tuttua tavaraa, ihan normaalisti ajeltiin ylös ja kertaalleen alas. Heti alkumetsän jälkeen tuli pysähdyttyä katsomaan linjoja, ja kyllä siitä jotain fiksua linjaa löytyikin, mutta ei mitään ratkaisevaa

EK5, ihan normi ajelu, ei tullut pysähdeltyä, paitsi sitten loppumetsän jyrkänteen jälkeisessä vasurissa eturengas lipesi juuresta ja kyljelleen, vasen polvi suoraan terävään kiven kulmaan, ihan hämmästyin kuinka hyvin RaceFacen uutta D3O matskua oleva polkkari otti iskun pois.

Illalla ensin vaihdoin pyörään myös Shortyn taakse, ja vaihdoin vaihdevaijerin kuoren pois rungon sisäisestä viennistä koko matkalle yhtenäiseksi kuoreksi kun vaihtaminen alkoi vähän takeltelemaan.

Katseltiin sitten läppäriltä viimevuoden EK videot kerran läpi, EK:t 1,2,4,5 oli riittävän samanlaisia, jotta videolta pystyi tekemään vähän suunnittelua. Suurin ero verrattuna Messilään, ja minkä uskon paljon vaikuttaneen tulokseen oli että katsoin videolta tarkkaan paikat missä kannattaa polkea niin paljon kuin vain jaksaa, ja missä on turha väsyttää itseään polkemalla. Esim EK1:llä päätin että poljen alussa niin paljon kuin vain jaksan, kunnes pellon lopussa tulee tasamaamutkia, otan ne rauhallisemmin ja sitten taas poljen täysillä kun pätkä alkaa viettämään tiellä. EK4:llä, poljen alun tasamaan ihan täysillä, sitten otan sen jälkeisen metsä/hakkuuaukean vähän rauhallisemmin ja taas tieosuuden alussa poljen ihan täysillä, kunnes taas vähän palauttelen loppumetsässä ja lopun kurarallin taas poljen täysillä. Kävin kaikille pätkille vastaavan suunnitelman läpi.

Olin treenipäivän tosi hyvällä fiiliksellä, tykkään kovasti ajaa mutaisella ja liukkaalla kelillä, varustehuolto vaan ei ole mutakelillä kivaa.

Kisapäivä:

Aamupala maistui paljon paremmin kuin kisa-aamuna normaalisti, olin aika innoissaan lähdössä pätkille. En ole koskaan ennen ajanut noin mutaista keliä, ja minulla ei ole koskaan ennen ollut mutapiikki rengasta takana, mutta oletin että hauskaa tulee olemaan.

EK1, alussa ihan yllätyin miten hyvin jaksoin polkea, ja suunnitelma tuntui toimivan, kun otti alun tasamaaosuuden loppupään mutkat vähän rauhallisemmin, niin jaloista löytyi taas ruutia kun kärrytie aukesi. Siinä tulikin sitten virhe, kuivalla kelillä, tai hitaammin ajaessa se kärrytien ensimmäinen vasuri ei ollut mikään ongelma, mutta nyt kun siihen oli runtannut kunnolla vauhtia niin jouduin jarruille että sai pyörän siihen mutkaan taittumaan. No nyt pitäisi sitten polkea vauhdit uudelleen, mutta jalat oli äsköisestä kiihdytyksestä aika hapoilla. Siihen kun lisätään mutarenkaitten rullaavuus, niin tuntui että pyörä suorastaan mateli pätkän nopeimmassa osuudessa. Tämä vähän harmitti pätkän lopussa, varmaankin 3-5 sek tuli tuon kämmin takia hukattua. Pätkäsijoitus kuitenkin ihan ok, eli 8.

EK2 Ihan OK suoritus, tuntui että mutarenkaiden pitoa ei uskalla ulosmitata lähellekkään niiden rajoja, ja kivikkorinne ylitys meni jouksuksi, mutta muuten ihan ok. Omaksi yllätykseksi toiseksi nopein aika 2 EK:lle.

EK3 Aikalailla nappisuoritus, tämän pätkän keskivaiheen tasamaaosuudella kyllä loppui jo jaloista potku, mutta ajolinjat osui kohtalaisesti. Alkupätkän ässälinjasta huolimatta EK sijoitus 8, mutta en näin poljettavalla pätkällä kuitenkaan näköjään kovin merkittävästi hävinnyt kavereille joilla on paljon enemmän potkua jaloissa, joten ehkä se linjavalinta sen verran auttoi.

EK4 Taas perus suorittamista, suunnitellut ajolinjat osui ja polkemissuunitelma tuntui toimivan. Mutarenkaat pelasti kyllä monessa kohdassa. EK sijoitus 5.

EK5 Samaa kauraa, varovaista ja “tarkkaa” ajamista. Ainoa sössi oli metsästä rinteeseen tullessa ajolinja valui alas ja jouduin potkuttelemaan vauhtia jotta pääsin rinteeseen. EK:lle toiseksi nopein aika.

Toinen kierros. Tauolla hieman hirvitti, minulla on kokemusta siitä että kun ensimmäinen kierros menee hyvin, niin keskittyminen jotenkin herpaantuu toiselle kierrokselle. Ensimmäisen kierroksen vielä jaksoi vielä ajaa hyvin.

EK2 toinen kierros. Niinhän siinä kävikin, jotenkin ajo oli jäykkää ja jo heti ensimmäisen ylämetsän alussa en keventänyt eturengasta mutkassa olevan poikittaisjuuren yli kuten edellisellä kerralla ja sehän vei eturenkaan alta ja miehen tonttiin. Nopeasti ylös ja jännitys oli poissa, loput pätkästä hyvin. EK sija 9, ja 9 sek hitaampi kuin ensimmäisellä kierroksella.

EK3 toinen kierros. Nyt viimeistään alkoi lähdössä tuntumaan että mies alkaa väsymään, kokemuksella päätin että pitää ottaa vielä pari naksua rauhallisemmin jotta ei ala väsyneenä räpeltämään turhia virheitä. Hyvin samanlainen ajo kuin ensimmäisellä kerralla, ehkä puolivälin tasamaalla pari vähän fiksumpaa linjaa. Sekunnin hitaampi EK aika kuin ensimmäisellä kerralla ja EK:lla sama sija 8.

EK4 toinen kierros. Samaa tarinaa, siirtymän jälkeen lähdössä väsyttää. Päätän vielä korostaa polkemissuunitelmaa, eli kaikki mitä miehestä löytyy alun tasaiselle ja sitten rauhallista ajoa, kunnes taas lopun tasaiselle kaikki mitä miehessä on siinä kohdassa jäljellä. Pätkä meni ihan suunnitelman mukaan ja lopputuloksena toiseksi nopein pätkäaika, tai no, sekunnin tarkkuudella kun on tuo ajanotto, niin tuo toiseksi nopein aika on myös neljällä muulla kaverilla. 3 sek hitaampi kuin ensimmäisellä kierroksella. Tämä EK näytti myös sinetoivan neljännen sijan, vielä edellisen EK:n jälkeen olin viidentenä ja Sakari oli minua 13 sek edellä kokoknaisajassa, mutta hänelle sattui tällä EK:lla jotain ja olinkin nyt 5sek Sakaria edellä.

EK5 toinen kierros. Lähdössä väsytti. Päätin ottaa varmanpäälle ja ajoin tarkkaa ja varovaista ajoa ja sainkin sillä aikalailla virheettömän suorituksen. Rinteen ylityksessä poljin niin paljon kun jaloista vielä löytyi. Lopun metsästä kun tultiin maalisuoran tielle tuli kurkusta spontaani karjaisu kun viimeiset tipat tiristettiin reisistä ketjulle. Kolmanneksi nopein EK aika, Sakaria 2 sek hitaampi, joten kolmen sekunnin turvin sija 4.

Kun kisan jälkeen selvitin tuota polkemissuunitelmaa ja kuinka runttasin pätkillä menemään, niin siinähän havahduttiin kuinka hyvä lisänimi Runttari Kymäläinen on. Sopiikin kivasti teemaan Death Grip Kymäläisen kanssa.

Kuva: Tuija Pellikka

Tornikeskus Cup

Tornikeskuksessa on tänäkin keväänä loistava Tornikeskus Cup pyörimässä. Homma on yksinkertainen. Joka torstai aikavälillä 19.5-30.6 on jokin reitti merkitty ja varustettu ajanottolaitteilla. Ilmestyt paikalle klo 18.15 mennessä, maksat pari kymppiä ja saat hissilipun sekä kilpailunumeron. Ajat merkittyä pätkää niin monta kertaa kuin haluat tai ehdit, aina kun tulet maaliin niin saat tietää paljonko sen laskun aika oli. Ajanotto oli kyllä näppärä systeemi, muuta kuin ajelee porteista läpi, muusta ei tarvitse kuskin huolehtia. Mahtava paikka kokeilla eri ajolinjoja, ajotyylejä ja rengaspaineita ym. Kuten nimi antaa ymmärtää, niin osa hommaa on myös Cup kilpailu, neljän parasta sijoitusta lasketaan yhteispisteisiin.
Homma toimii rivakasti ja hyvin ehtii parin tunnin aikana ajella muitakin reittejä, freeride baanakin oli erinomaisessa kunnossa ja hauskaa hypittävää.

Itse kävin juuri Messilää edeltävänä torstaina ajamassa, erinomainen valmistautuminen kyllä kisaviikonloppuun. Ehti jo kokeilla että mitä se oma ajaminen on kun yliyrittää, ja sitten taas sai aikoja parannettua kun otti rauhallisemmin. Tällä viikolla en itse päässyt, mutta ensiviikolla kyllä taas menossa. Facebookista löytyy lisäinfoa.

Messilän Kisaraportti

Messilä kisat ajettu. Oma ajo tuntui sujuvan todella hyvin, mutta kello ei näköjään oikein tykännyt. Sijoitus vissiin yleisen 12, ihan OK tulos. En muista että olisin tehnyt yhtään merkittävää ajovirhettä tai edes suunnittelemaltani ajolinjalta pahasti suistumista koko kisassa. Tämähän tarkoittaa sitä että jarruja on tullut roplattua liikaa.

Hauskaahan tässä on se, että kisan jälkeen kotimatkalla aloin muistelemaan, että näinhän tämä homma on mennyt ainakin kahtena edellisenä vuotena, Messilässä ajo on tuntunut hyvältä, ja sijoitus ollut hitusen Top10 ulkopuolella. Tapana on ollut sitten ottaa enemmän riskiä ja rikkoa pyörä seuraavassa kisassa. 2014 Laajavuoressa tuli keskeytys on takavaihtajan korvake särkyi ja viime vuonna himoksella rikoin kammen ja takahaarukan viimeisellä EK:lla. Tänä vuonna Himoksen kisa jää minulta väliin vaimon työreissun tiimoilta, joten seuraava kisa on Åre, ja siellä ei kyllä kiinnosta rikkoa pyörää tai miestä.

Treenipäivä:

Ajelin kaikki EK:t yhden kerran läpi. Innostuin 3,5, 6 ja 11 EK:lle työntelemään pyörää takaisin mäkeen ja katselemaan sekä kokeilemaan eri ajolinjoja. Nelisen tuntia tuli temuttua siellä mäellä. Iso kiitos Saulille ja Markulle ja muulle järjestäjäporukalle pätkistä, mahtavan monipuoliset ja kivat pätkät.

Kuva: Tero Laine

Kisapäivä:

Kirjoittelin ensimmäisen kerran ajatukset pätkistä ilman että pätkäaikoja oli vielä tiedossa, päivittelin loppuun lisää ajatuksia nyt kun myös pätkäajat on tiedossa.

EK1/EK7

Molemmilla kierroksilla meni hyvin, ensimmäisellä kierroksella jarrut olisi voinut ensimmäisissä rinnemutkissa avata hitusen aikaisemmin, ja viimeinen rinnemutka meni hieman pitkäksi. Toisella kierroksella kaikki muu meni täysin nappiin, paitsi alun rinteen poikittain luukuttamisen jälkeen kun tullaan metsään, jouduin käymään jarrulla. Oletan että EK7 aika on nopeampi kuin ensimmäinen veto.

Päivitys: Ensimmäinen veto 1.53 ja sija 5, toinen veto 1.54 ja sija 7. En kyllä millään ymmärrä miten tuo toinen veto voi olla hitaampi.

EK2

Meni tosi hyvin, kaikki ne ajolinjat mitä olin suunnitellut ajavani osui todella hyvin kohdalleen. Ainoa paikka mikä ajaessa tuntui että tässä olisi selvästi voinut mennä kovempaa oli pätkän alkupuolella oleva kärrypolulta metsään koukkaava  tiukka vasen mutka.

Päivitys: Aika tasan 2min, sija 7. Jäkikäteen ajateltuna enemmän olisi voinut kääntää kampea alun tasaisella.

EK3

Ei mitään isoja virheitä, muutamassa paikassa tuntui että menin liian varovaista vauhtia, ja ajolinjat osui niin kuin suunniteltu.

Päivitys: Aika 1.20, sija 12. Liian varovaista ajoa siis. Arvelen että puolivälin tasaisemmassa kohdassa ja lopun kivikossa missä on menty liian hiljaa.

EK4/EK8

Yllätyin, kun huomasin pätkä lähdössä että tämä pätkä pelotti kaikkein eniten, pelotti siis se että tulee vedettyä niin karmeille hapoille että oksettaa. Ehkä tästä johtuen, tuli ensimmäinen veto kyllä otettua liikaa jalkoja säästellen, pätkä olikin yllättävän hyvä ja kiva ajaa. Toisella kerralla oli fiilis että tuli poljettua kovempaa, todella mielenkiintoista nähdä mitä kello sanoo kun pätkäajat saadaan.

EK4:n lopussa ihmettelin en kun kuullut että SIAC olisi piipannut maaliin tullessa, avokypärällä kun ajoin, niin piippaukset yleensä kuului hyvin. Tämä hieman toi huolia mieleen, mutta kyllähän sieltä ajat lopussa löytyi ihan normaalisti.

Päivitys: Karmeaa katsottavaa nuo pätkäajat. Eka veto 2.55 ja toka 2.52. sija 18 molemmilla kerroilla. 10-20 sek turpaan lähimmille kilpakumppaneille tältä pätkältä.

EK5/EK9

Ensimmäinen veto tuntui että meni hyvin, toinen veto tuntui taas että meni taas ihan nappiin, ehkä hitunen liikaa jarrua viimeisiin kiviin, mutta muuten toisella kierroksella kyllä mentiin juuri niin kovaa kuin mitä minun oli eilen mahdollista mennä.

Päivitys: Eka veto 1.27, sija 7 ja toka veto 1.25 sija 7.

EK6/10

Ensimmäinen veto oli ihan OK, eteneminen tökki todella paljon siinä alun polkuosuuden lopussa. Toisella kerralla pätkän alussa tuntui että nyt on kyllä mies jo aika väsynyt. Otin siinä Arctic Warriorsin hunaja shotin ja viimeiset vedet repusta, niin olo vähän parani. Moni muu paikka meni toisella kierroksella vähän smoothimmin, mutta tuo alun polkuosuuden loppu kyllä tökki vähintään yhtä paljon kuin ensimmäisellä kierroksella.

Päivitys: Eka veto 2.08 sija 19 ja toka 2.04 sija 13. Tässä myös lähimmille kilpakumppaneille noin 5-15 sek turpiin.

EK11

Vähän ylimääräistä varovaisuutta muutamassa paikassa, mutta ihan OK suoritus.

Päivitys: Aika 1.01 ja 6 sija.

Olen tavallaan aika iloinen pätkäajoista. Olin huolissani että olisin vain tasaisesti hävinnyt kisakavereille kaikillä pätkillä, mutta kyllähän nuo pätkäajat selvästi näyttää että EK:t 4/8 ja 6/10 on ne missä minun sijoitus tippui sen 4 pykälää. Kiva että syy ei ehkä sittenkään ole jarrujen liiallisessa roplaamisessa, vaan kampien kierron puutteessa. En usko olevani merkittävästi huonommassa kunnossa kuin lähimmät kilpakumppanit, en vaan saanut ruoskittua itsestäni kaikkea irti noilla paljon polkemista vaativilla pätkillä. Nälkä jäi seuraaviin kisoihin, niissä ei reittä säästellä.

Palauttamaton kisalinkku. Kuva Mikael Kukkonen

7kk statistiikka ja ensi vuoden tavoitteet

Polarin mittari tuli käteen toukokuussa, joten vuoden jälkimmäiseltä puoliskolta on liikunnan määrästä varsin hyvä statistiikka. Noita lukuja on mielenkiintoista tutkailla, ja sen perusteella asettaa jotain tavoitteita tai haaveita ensi vuodelle.

Olen yllättynyt viimeisen seitsemän kuukauden liikunnan määrästä. Polar sanoo että liikuntaa on tullut kesäkuun alusta joulukuun loppuun 255 h 19min. Aikajaksossa on 214 päivää, eli keskimäärin hyvän matkaa yli tunti päivässä on tullut liikuntaa. Tunti päivässä ei ole ollut mikään tavoite, mutta olen vain yllättynyt että liikuntaa tulee niin paljon, kun tuntuu että eihän tässä perhe-elämän keskellä millään löydy tuntia päivässä liikunnalle, näkyy löytyvän. Erityisen yllättynyt olen siitä että syksykauden liikuntamäärät on olleet niinkin korkealla tasolla kuin ovat. Elokuu 44h, syyskuu 38h, lokakuu 33, marraskuu 43h ja joulukuu 31h.

Työmatkapyöräilyn määrä on merkittävä, sitä näkyy kertyneen 90 tuntia, maastopyöräilyä 143 tuntia, ja siitä pelkästään viikon Ruotsin kisareissulla 31 tuntia.

Ensivuodesta on tulossa erilainen, sillä näillä näkymin meille on tulossa perheenlisäystä tammikuussa. Liikuntaa tärkeämpää on tietenkin perheen hyvinvointi, ja se säätelee liikunnan ja harrastamisen määrää. Vielä kun ei yhtään tiedä että minkälainen tyyppi sieltä perheeseen tulee ja miten se meidän perhe-elämään vaikuttaa, niin minimitavoitteeksi olen asettanut että pääsisin ajamaan kolme Enduron SM-sarjan kisaa. Haaveissa on että pääsisin kiertämään kaikki SM-sarjan kisat ja sen lisäksi Åressa ajettavan European Enduro Seriesin kisan, tai sitten jonkun EWS kisan muualla Euroopassa. Sen lisäksi voisi laittaa tavoitteeksi että tuollainen 1h liikuntaa päivässä keskiarvoon pääsisi puolivuositasolla.

Honzo, AM jäykkäperät ja miten niillä ajetaan

Uusi alumiininen Honzo saapui taloon lokakuun lopussa.

Honzon saapumisen jälkeen Process ei ole tallista liikahtanut. Kyllä tuollainen 29″ jäykkäperä on huikean hauska normaalissa polkuajelussa.

 

 

 

 

 

Tuo Honzo on minulle kolmas jäykkäperäinen AM pyörä, ja niiden kanssa temutessa, kavereiden kanssa jutellessa sekä internettiä selatessa on tällaiset mielipiteet ja kysymykset muodostuneet.

1. Tämä on tärkein juttu, ja koko tämän kirjoituksen ydin. Satula alas, ja ei pelkästään alamäkiin, vaan kokoajan. Tämän minulle opetti Aleksi Salomaa, kun en oikein tykännyt ajaa edellisellä jäykkäperällä Helsingin juurakko-kivikko polkuja. Pointti on, että satula niin alas että ei ole mitään järkeä yrittää istua alas ja polkea satulasta, kun kokoajan ajaa seisaaltaan, niin tekniset polut on todella hauskaa jumppaa ja pumppailua jäykkäperällä, mutta jos satulan nostaa ylös, niin homma ei toimi, satula vain hakkaa persauksiin ja ajaminen tökkii. Tämä on kaikkein suurin ero täysjoustolla ajamiseen, niillä voi polkea satulasta juurakkoisia polkuja, joten satulaa voi pitää ylhäällä paljon enemmän kuin jäykkäperällä. Alussa satula alhaalla jaksaa ajaa reilun tunnin ja sitten reidet alkaa loppua, mutta siitä se ajoaika pitenee kun käy polkemassa. Mielestäni jopa hissitolppa on riski, sitä haluaa nostaa tolppaa ylös kun väsyy, ja sitten satula on taas väärissä paikoissa ylhäällä ja homma ei toimi, joten itse en laita hissitolppaa jäykkäperään, sillä hommalla se satula on ja pysyy alhaalla. Tottakai tähän on poikkeuksena pidemmät tiesiirtymät, niille nostan satulan ylös.
2. Ensimmäinen AM jäykkäperä oli 26″ ja sen jälkeen kaksi 29″ en ole 27.5″ rengaskoolla kokeillut, mutta uskon että jäykkäperässä tuota 29″ renkaan tuomaa parempaa esteen ylitystä ainakin minun puutteellisella ajotekniikalla tarvitaan. Toinen mielipide on suhteessa noihin plussa kokoisiin renkaisiin. Olin ajatellut että jäykkäperään olisi fiksua hommata toiset kiekot 27.5+ renkaille lumisia talvikelejä varten, mutta nyt vaikuttaa siltä ei ole mitään järkeä. Plussa koon renkaat ei kuitenkaan ole vielä läskipyörän korvike ja ero plussarenkailla ja normi 29″ renkailla lumikelissä on sen verran pieni että se ei ole panostuksen arvoinen. Tämä ei ole siis kokeiltu juttu, vaan internetin ja tuttujen kanssa jutteluiden perusteella muodostettu käsitys. Loppukaneetti kohtaan 2: 29″ on ykkösvalinta, ehkä.
3. Steel is real, vai onko? Minun ensimmäinen jäykkäperäinen oli terästä ja kaksi jälkimmäistä on alumiiniä. Olisi todella mielenkiintoista saada oikeasti kokeilla samalla idealla tehtyä aluuministä ja teräksistä peräkkäin. Tuntuu että ehkä tämä on paljon kytköksissä tuohon satulan korkeus asiaan, pehmeydellä on eritavalla merkitystä jos polkee satulasta, mutta seisaaltaa ei uusi alumiini Honzo ole tuntunut yhtään kovalta, ennemmin vain hyvin reagoivalta ja jämäkältä.

Tuollainen jäykkäperä on loistava pari enskapyörälle, ainakin itselle peruspolkujen ajelu käy vähän tylsäksi 160mm enskapyörällä, jäykkäperällä tekemistä on enemmän ja vauhtia saa tasaisella helpommin. Uusi Honzo on ollut täydellinen pari Processille.

Joogaa

Viime talvena sain aikaiseksi tehdä vähän lihaskunto treeniä painojen ja kahvakuulan kanssa. Suurin motivaatio sen tekemiseen oli se että olkapäät kestäisi ajokauden kaatuilut. Tottakai samalla tein juttuja joilla saattaisi hieman saada lisää voimaa jalkoihin. Oliko tuosta treenistä mitään hyötyä, enpä osaa sanoa, mutta ainakaan olkapäät ei käyneet pois paikoillaan.

En ole ikinä ollut mitenkään kovin notkea kaveri ja internetti sekä jotkut ajokaverit väittää että liikkuvuus ei merkittävästi haittaisi ajamista. Samoin nuo vanhant olkapäävammat on rajoittaneet käsien liikkumista joten olen jo jonkun aikaa koittanut katella että mitäkähän sitä saisi aikaiseksi joka vähän parantaisi liikkuvuutta.  Pinkbikessä on aina välillä ollut Abi Carverin Jooga videoita maastopyöräilijöille, aloin nyt sitten tekemään niitä, olen 1-2 kertaa viikossa ehtinyt noita tehdä, ja olen kyllä yllättynyt. Innostavinta noissa on että heti tuommoisen 15min joogan jälkeen on kyllä varsin hyvä olo. Onkos muilla kokemusta Joogaamisesta?

15min Jooga tasapainon ja ketteryyden kehittämiseen

Kaikki Abin videot

Ensikauden kisapyörä

Tulevan kauden pyörä on ollut jo kuukauden verran käytössä. Jos tiedät millä pyörillä olen ajanut aikaisemmin, niin kovin valtavia yllätyksiä ei ole tiedossa, mutta jotain muutosta kuitenkin.

Kaksi edellistä kautta minulla on ollut Kona Process 153 DL ja L-kokoisena. Nyt sitten kävi niin että Åren reissussa istuin norjalaisen kisakuskin samanlaisen pyörän päälle, ainoana erotuksena että se oli kokoa XL. Sehän tuntui sopivan raamiin L-kokoista paremmin. Olin ihan hämmentynyt, en ollut ajatellutkaan että XL voisi olla parempi, olen Konan kokotaulukoissa L:n yläpäässä. Nyt siis uusi ´16 vuoden pyörä tuli XL kokoisena.

Kona Process 153 ´16 XL

Nyt ajokokemuksen perusteella tuntuu että ehdottomasti oikea valinta. Pidempi on parempi. Enemmän tilaa liikkua niin että pysyy tasapainossa, pyörä on helpompi ajaa kovaa. En ole vielä keksinyt mitään heikkoutta tuossa että pyörä on pidempi. Reach mitta kasvoi 2.5cm ja on nyt 485mm. Kuski on 185cm.

Toinen muutos tulevalle kaudelle on että Processista tuli perusversio eikä DL versio. Perusversion osasarjat oli tälle vuodelle parantuneet merkittävästi ja XL kokoista DL mallia olisi joutunut odottamaan ensivuoden puolelle, siltä pohjalta valitsin perusversion.

WTB:n kehät, sisäleveys 29mm

´16 vuodelle myös perusmalliin 11-lehtinen SRAM

KS:n uusi vipu on loistava!

Keulassa 10 portainen slow speed compressio säätö.

Positiivisena yllätyksenä tuli myös se että runko on keventynyt tälle vuodelle. Tuo ´16 vuoden XL perusversio painaa suoraan paketista saman verran kuin ´15 vuoden DL. Eli 13.9 kg, painossa on mukana nuo n.500g painavat polkimet. Ainoat jutut mitkä tuohon pyörään ajattelin päivittää on vaihtajan liipasin ja iskari. GX liipasimessa ei ole isomman vivun asennon säätöä, niin kuin siinä X01 liipasimessa joihin olin tottunut, ja nyt tuntuu että sitä lapaa ei tuossa GX versiossa saa mieleiseensä asentoon. Iskari toimii hyvin ja uskon että tuolla vakioiskarilla ajelee suomen karkelot ihan täysin, mutta jos Åren/Alppien reissua pukkaa ensivuodelle, niin sitten tarvitsee kyllä plussa version Monarcista. Toiset kevyemmät kiekot trailiajeluun minulta löytyy jo ennestään.

On se vaan hassu olo. Nyt tuntuu siltä että näin 9 harrastusvuoden jälkeen minulla on ekaa kertaa sopivan kokoinen pyörä.

Enduristi ja Polar M400

Toukokuun alussa olin ensin Polariin yhteydessä että jos antaisivat minulle tuollaisen M400 urheilukellon, niin voisin siitä sitten kirjoitella tähän minun yybersuosittuun blogiin. No eivät antaneet. Kävin sitten ihan kaupasta rahalla ostamassa. Voi olla että ei ollu Polarille suuri tappio.

Kyseessähän on siis Polarin pääasiassa juoksijoille markkinoima urheilukello jossa on aktiivisuusrannekkeen ominaisuudet, sykemittari ja GPS. Halvimmillaan olen tuota sykenvyönkanssa hankittuna nähnyt 145€ hintaan. Minulla se on nyt sitten roikkunut tuossa ranteessa ostopäivästä alkaen koko ajan. Olen tykännyt, mutta onhan tämä vielä aikaista sanoa. Tällaisen elektroniikan kohdalla olen aidosti tuotteeseen tyytyväinen, jos olen siihen tyytyväinen vielä kahden vuoden käytön jälkeen. Jos haluat lukea todella laadukkaan arvion ja sen päälle loputtoman tarkasti tehdyn listauksen ominaisuuksista englanniksi, niin DC Rainmakerin blogi kirjoitus tuotteesta on kyllä tutustumisen arvoinen.

Kyllähän puhelimesta löytyy kaikki GPS trakkäykset ja Sports trackeria olen satunnaisesti käyttänyt. Pääasiallinen syy miksi tämän Polarin hankin oli se että en kovinkaan usein viitsi maastolenkille puhelimesta kaivaa sports trackeria päälle, työmatkoista puhumattakaan ja silti ajattelen että olisi kiva kuikuilla dataa siitä kuinka paljon tulee liikuttua. Tässä se käy näppärästi, kaksi napin painallusta ranteessa olevasta kellosta, ja GPS träkkäys on päällä. Tuohon tarpeeseen peilattuna tämä on kyllä ollut onnistunut hankinta, sen jälkeen on kyllä kaikki liikunta mitä tulee harrastettua tullut jollain tapaa tällä vehkeellä monitoroitua. Yllättävän usen olen jopa viitsinyt veivata sykevyön paikoilleen työmatkoille, siinähän se menee samalla kun laittaa ajokamat päälle.

Sitten tuon lisäksi tämä aktiivisuusranneke käyttö on ollut yllättävän mielenkiintoinen. Kun kelloon laittaa aluksi asetuksia valitaan kolmiportaisesta systeemistä tavoitetaso omalle aktiivisuudelle. Sitten koko ajan palkki näyttää että paljonko olet saavuttanut tämän päivän aktiivisuustavoitteestasi. Minulla on ylin aktiivisuustaso, ja niinä päivinä kun käyn töissä pyörällä, tulee tavoite täyteen työmatkoista. Olen kyllä huomannut kellon vaikuttavan liikunnan määrään, niinä päivinä kun ei ole työmatkailua niin tulee kyllä etsittyä että missä välissä ehtisi käymään vaikka vähän lenkillä jotta saisi tavoitteen täyteen.

Sitten päästäänkin kellon mielenkiintoisimpaan ominaisuuteen, eli palautumisen tasoon. Eli kun yhdistetään tuon päivittäisen aktiivisuuden mittaus ja kaikkien liikuntasuoritteiden mittaaminen, niin sitten nettiliittymän kautta pääsee näkemään että kuinka rasittunut sitä tällä hetkellä onkaan. Tai näin minä ainakin luulin. Sitten kun olin jo tuon M400 kellon hommannut, niin vasta tajusin että eihän tämä tuota infoa käyttäjälle kerrokkaan. Ei laitteessa, eikä myöskään nettipalvelussa. Tuo asia silloin alkoikin ärsyttää, kun selvästi kuitenkin laitteeseen tulee kaikki data tuon informaation haalimiseen, Polarin business mallissa se vain on rajattu V800 kellon ominaisuudeksi. Ymmärrän kyllä sen, kun V800 on heidän malliston ”harjoittelutietokone”.

Noh, hieman tuumailua ja netin selailua, niin keksin keinon kuinka saan itselleni tuon palautumisdatan näkyviin nettipalvelussa. Siihen menee noin tunti aikaa, ja ei varsi kovaa tietoteknistä osaamista, en menetelmää tähän kerro, mutta jos sinua asia kiinnostaa niin laita viestiä tulemaan.

!Päivitys! 30.12. Siskolle tuli hankittua tuollainen M400 Joululahjaksi, se ainakin näytti palautusmisdatat ilman mitään kikkailua.

Yllä olevassa kuvassa näkyy minun Åren reissuviikon palautumisdata. Mielenkiintoista on että maanantain ja tiistain ajeluiden tiimoilta mies meni reilun rasituksen puolelle. Sitten kolme päivää, vaikka tuli ajettua yhtä pitkiä päiviä kuin maanantaina ja tiistaina, niin rasitustaso ei enää kasvanut, kunnes tuli kisapäivä.

Palautumisdata on mielenkiintoinen lähinnä silloin kun ehtii ajamaan vähän enemmän ja ennen kisoja. Itselle ainakin on hyvä myös muistaa että tuohan on vain dataa jonka isoin hyöty on siinä että sitä peilaa siihen miltä itsestä tuntuu, eikä siis ota absoluuttisena totuutena omasta tilanteesta.

Vähän kellon hankinnan jälkeen softaan tuli päivitys jonka myötä puhelimeen tulevat ilmoitukset näkyvät kellossa. Eli kun joku laittaa tekstarin, niin voi kellosta vilkaisemalla lukea viestin tai kun joku soittaa niin puheluun voi vastata kellosta nappia painamalla. Ominaisuus oli minulla ehkä pari kuukautta päällä, mutta nyt ei ole viimeiseen kuukauteen ollu. Käytännössä siinä on kaksi ongelmaa: vehjettä ei mitenkään kovin kätevästi saa äänettömälle, ja tekstareita ei pysty selaamaan, eli jos siinä on enemmän kuin yksi lause, niin viestiä ei saa kokonaan luettua.

Endurospesifejä ongelmia mitä kellon kanssa on ollut:

• Jos kelloa pitää hissipyöräilessä ranteessa, niin se heiluu niin paljon että iho kellon alla hiertyy rikki.
• Kaksi kertaa olen kaatunut niin että kellon ranneke on auennut liitoksistaan. Ekalla kerralla piti käydä korjauttamassa Stockan paristohuollossa. Maksoi 2€. Toisella kerralla kaikki osat löytyi paikanpäältä.
• Lasi on naarmuuntunut kohtuullisen helposti, nyt jos ostaisin niin leikkaisin siihen suojakalvon noista kännykkään saatavista kalvoista.

Iho rikki Levin kisan jälkeen

Iho rikki Levin jälkeen

 

Lasin naarmut, ei onneksi normaalissa valossa ikinä näytä noin pahalta

Lasin naarmut

Ostin tuon ihon rikkoontumisen takia kiinasta tankopidikkeen kellolle. Muutoin ihan toimiva mutta painaa kuin synti, ei siis kannata. Polarin oma pidike varmaan parempi.

Minun normaali arkikäytöllä akku jaksaa noin viikon verran, jos on pitkiä ajoja, niin sitten vähemmän. Edelleen ihan tyytyväisenä olen kelloa ranteessa pitänyt, ja olen ollut tyytyväinen hankintaan. Toivottavasti tuon kanssa pääsee tuohon kahden vuoden tavoitteeseen käyttöiän kanssa.