Levin suunnitelmia

Olen tosi innoissani lähdössä Leville. Kiva päästä Lappiin ajamaan, minulla on perhekuvioiden takia jäänyt sarjan pohjoisin kisa väliin kahtena edellisenä vuonna, ja en ole koskaan käynyt kesällä Levillä. Tottaki myös Åren kisan hyvin sujunut ajo kannustaa, mutta en usko sen kyllä lopputuloksiin vaikuttavan.

Valmistautumisen ajattelin kyllä ottaa samalla tavalla kuin Åren kisaan. Eli en millään tavalla tosissaan. Pääsen paikalle torstaina puoliltapäivin, ja hissin pitäisi olla auki klo 18 saakka. Se aika on tarkoitus hyödyntää täysipainoisesti Levin bikeparkissa rälläämiseen ja hauskanpitoon. Ajattelin myös ajaa tuon torstaipäivän Supertacky DH renkailla. Nillä uskaltaa kivasti lasketella vaikka olisi märkää. Perjaintaille suunnitelmissa on ajaa yhden kerran bikeparkin ulkopuolella olevat pätkät läpi, ja sitten taas rälläämään bikeparkkiin niin paljon kuin intoa ja virtaa riittää. Perjantain ajelen jo sitten samoilla renkailla kuin kisankin, näillä näkymin edessä 2.4 HR2 ja takana 2.3 DHR2. molemmat 3C kumiseoksilla, jos on kovasti märkää ja liukasta niin sitten Shorty eteen ja 2.3 HR2 taakse.

Ainoa asia mikä nyt valmiiksi harmittaa on tämä perjantaina alkanut flunssa. Tuntuu että tämä saattaa olla sellainen tapaus joka ei oikein nopeasti parane, kun ei kunnolla tule kuumetta. Voi olla että melkoista läähätystä on taas pätkillä tiedossa ensi lauantaina.

Kuva: nimim tv. fillarifoorumi

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Messilän kisaraportti

Päällimmäisenä on edelleen kyllä tosi hyvä fiilis Messilän kisasta, ja kiitollisuus siitä että vaikka viikko ennen kisaa tuli paukastua puuhun tosi reippaasi, niin siitä ei jäänyt mitään mikä olisi estänyt kisaamista ihan täysipainoisesti. Oma ajo sujui hetkittäin tosi hyvin, välillä taas ei, mutta tulokseen olen tyytyväinen, lopputuloksissa tuli 10 sija.
Treenipäivä:
Lauantai tuli otetttua tosi rennosti, teki mieli ajaa paljon, mutta maltoin mieleni ja kävin ajamassa vain ykköspätkän ja kolmosen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan pitänyt käydä ajamassa myös nelonen.
Kisa:
Ykköspätkä meni aika hyvin, pieni ajolinjavirhe ennen droppi, sekä tielle tullessa, ja vähän varovaisuutta hakkuuaukean kivikossa. Aika 1.40 ja kuudes sija.
Jani Käyhdyn kuvaama video EK 1:n kivikosta

Kakkospätkä meni tosi hyvin, alkumetässä pieni virhe, mutta muuten tosi hyvä. Aika 2.27 ja EK sijoitus 9.
Kolmos EK:lla sitten rytisi. Olin lauantain treeneissä ottanut jalan irti polkimesta alun lyhyeen offcamber mutkaan, ja en saanut sitä takaisin kiinni ennen kuin tiesuoralla, joten nyt päätin pitää kiinni. Virhe. Meni kyljelleen. Välissä sitten ihan hyvää ajoa, mutta loppukurakossa myös sössin jotain ja juoksin viimeiset 30m maaliin. Aika 2.20, sija 29.
Neljännelle EK:lle ajeltiin taas rauhassa, ja pätkälle lähtiessä oli outo olo, ihan kuin ei olisi ollut kisaamassa ollenkaan, jotenkin tuntui että en herännyt pätkälle lainkaan ja ajo oli varovaista. Ei isoja virheitä mutta aika 1.29 ja sija 16.
Uudelleen ensimmäinen EK, eli nro 5 ja siihen ei ollut vaikea herätellä itseään. Nyt tuntui että linjat osui tosi hyvin. Hakkuuaukean kivikossa ajauduin vähän sivuun ja se hidasti hieman, mutta tuntui kyllä että tosi kovaa meni muuten, aika 1.43 ja sija 9.
EK2 toisen kerran, eli nro 6. Päivän paras veto, tosi vähän keksin parannettavaa, lähes kaikki osui kohdalleen. Aika 2.24 ja toiseksi nopein EK aika.
EK3 toisen kerran, eli nro 7. Nyt meni paljon paremmin, ei mitään isoja virheitä. Aika 2.14 ja 11 sija.
EK4 toisen kerran. eli nro 8. Nyt muistin herätellä itseni EK:lle paremmin, mutta ei se ajo kyllä siitä yhtään parantunut. Alussa mutkia pitkäksi ja offcamberilla nurin. Aika 1.32 ja 20 sija.
Viimeinen EK, ajattelin että lataan nyt kaiken mitä jäljellä on. Meni ihan nappiin, kaikki ajolinjat osui kohdalleen ja heti pätkän jälkeen tuntui että eipä olisi voinut kovempaa vetää, kellokin tykkäsi aika 1.41 ja kolmanneksi nopein EK sijoitus.
Opit ja muut pohdinnat:
– Katseen pitäminen riittävän ylhäällä on edelleen minulle se suurin onnistumisen haaste.
– Kypäräkameraa en halunnut laittaa pätkille nauhoittamaan niin kuin Meri-Teijossa. Tuntuu että se häiritsee omaa keskittymistä kisatilanteessa.
– Ajeltiin siirtymät tosi rauhassa Juuson kanssa. Se oli tosi kivaa, suur kiitos Juusolle hyvästä seurasta. Olipa tosi vaikeaa mennä siirtymät niin rauhassa että hyödyntää ajan kunnolla palautumiseen. Vähän väliä saatiin muistutella toisiamme Juuson kanssa kun jompikumpi lähti polkemaan liian kovaa siirtymällä. Näin rauhassa menemällä kisa ei tuntunut raskaalta, yllättävän hyvin jaksoi ajaa koko kisa. Pätkien välillä ehti palautua paremmin kuin hissikisassa.
– Kun menee siirtymiä rauhassa niin yläkroppa jäähtyy vaikka jalat pysyisikin lämpinänä, piti muistaa herätellä itsensä ennen lähtöä pätkälle.
– Hauskaa huomata että vaikka heti sen oman viimeisen vedon, eli 9EK:n jälkeen en keksinyt että mitenkähän tuon EK1:sen olisi voinut ajaa vielä kovempaa, mutta kun näkee pätkäajat, niin kyllähän sitä tulee mieleen, että totta, oli siinä kohtia mitkä selvästikkin voi ajaa vielä kovempaa kuin mitä ajoin. Mitenkähän sitä oppisi tunnistamaan nuo vielä paremmin ennen kisaa?
– Tosi yllättävää että EK1:n aika oli nopein ekalla kierroksella, kun tuntui että kahdella jälkimmäisellä meni paljon kovempaa. Pakko johtua siitä että ensimmäisellä kerralla on tasaisella tieosuudella jaksanut polkea kovempaa.
– Muistelen että nyt ei tosiaan ollut eka kisa että missä kahden hyvin menneen EK:n jälkeen kolmannella tulee virheitä. Eikä varmasti eka kisa missä viimeisellä EK:lla saan parhaimpia pätkäsijoituksiani. Noita pitää ehkä pohtia vielä lisää, varmaan kertoo vaan siitä että psyykkisellä puolella olisi parannettavaa. (ei varmaan tullu kellekkään yllätyksenä)
Muistelen että parina viime vuonna on harmittanut että Messilässä ei ole tullut ajettua riittävän riskillä, nyt ei tunnu siltä kun on pari EK sijoitusta Top3:ssa ja pari kertaa meni nurin. Tuosta jos onnistuisi vähentämään vain nuo kaatumiset, niin kello vois tykätä =)
Olen tosi kiitollinen kisajärjestäjille, huikean hyvää työtä on taas tehty, olipa helppoa ja kivaa osallistua. Kuvassa vihreät Konat nopeusjärjestyksessä.
WP_20150517_002
Kategoria(t): Kisaaminen | Kommentoi

Messilään valmistautumista

Tätä tuli tuumailtua jo ennen tuota sunnuntain puun halausta. Valmistautumisen näkökulmasta Messilän kisan hissittömyys tuo kyllä hieman uutta pohdittavaa. Perinteisesti lauantai on ollut leppoista ajelua ja spottien katselua, yleensä pätkät on tullut ajettua pariin kertaan läpi. Nyt kun ei hissejä ole käytössä niin joutuu miettimään enemmän sitä että mitenkähän sitä kisassa jaksaa sitten ajaa. Minun suunnitelma on tällä hetkellä tämä:

– Torstaina merkkaustalkoiden jälkeen käyn ajamassa pätkät kerralla läpi ja nauhoittelen ne kypäräkameralla videolle.

– Koitan jaksaa katella videot läpi muutamia kertoja ennen lauantaina ja kattoa sellaiset kohdat missä ajolinjat pitää tarkistaa vielä paikanpäällä.

– Lauantaina ajan pätkät kertaalleen läpi pysähdellen ja kokeillen niitä ajolinjoja joita vieolta on bongattu.

Himoksella kun pätkiä ei pääse etukäteen näkemään, niin todennäköisesti sitten niin että lauantaina kerran pätkät läpi niin että ne saisi siinä samalla videolle, jos jotain pysähtyy katsomaan, niin sitten jälkeenpäin editoi niin että saa aikalailla ehjän ajon pätkältä videolle.

Toinen ajatushan olisi ajaa pätkät kaksi kertaa läpi, eli toisella keralla pysähtyä katselemaan ajolinjoja, ja toisella kerralla videoida pätkät, mutta ei vaan taida olla järkeä ajaa pätkiä kahdesti kun seuraavana päivänä pitää kisata. Ajelisin kyllä lauantaina varmasti enemmän kuin kerran pätkät jos olisin ihan retkimeiningillä ajelemassa, tai sitten niin kovakuntoinen että sillä ei olisi väliä.

Koitin netistä kaivaa viime vuoden Whistlerin EWS kisan kisaraportteja, kun vissiin se kisa oli aika rankka. Muistelen että siellä jotkut kirjoitti kisaraporteissa että ”energy management” oli sen kisan kuumin aihe, eli kuinka jaksaa treenit ja kisaaminen kun reitti on tosi raskas. Eihän Messilä ole mitään siihen EWS kisaan verrattuna, mutta ei ole minun kuntokaan mitään EWS kärkikuskien kuntoon. Eli riittävästi nesteytyksestä ja energiasta pitää tulevana viikonloppuna pitää huolta, ja kisaakin pitää ajaa reppu selässä.

Kategoria(t): Enduro, Kisaaminen | Kommentoi

Tänään ei mennyt ihan niin kuin piti – video

Tuli ajettua kovin törmäys puuhun mikä minulle on koskaan käynyt, eikä siinä vielä kaikki.

Tarkoitus oli lähteä ajamaan kavereitten kanssa kovavauhtisesti pätkiä, vähän viikon päästä Messilässä olevaan kisaan valmistautuminen mielessä.

Ennen lähtöä vaihdoin kevyemmille kiekoille renkaat, eteen DHF ja taake DHR II, samat renkaat joilla suunnittelen ajavani ainakin treenipäivän Messilässä, ehkä myös kisan, riippuu kuinka märkää siellä on. Olin ostanut muutama viikko sitten myös uuden X1 takapakan, se tuli kiekkoihin kiinni.

Lähdettiin ajamaan, kaunis päivä ja aurinko paistoi, ensimmäiselle polulle kohti pikkukoskea ja ensimmäiseen jyrkkään kaillio nousuun, vaihdoin sopivan vaihteen mäen alla ja lähdin runttaamaan ylös, puolessa välissä mäkeä kammet löi tyhjää ja minä valahdin tangolle. Ketjut poikki. Lähemmässä tarkastelussa huomattiin että myös takapakka oli antautunut, yksi lehti oli vääntynyt läes poikki. No oho, sille pakalle tuli elämää siis melkein kilometri. Ei muuta kuin ketjut liittimellä kasaan ja takaisin kotia vaihtamaan pakka. Pakan vaihdon yhteydessä huomasin että ketjut oli muutenkin vääntyneet ja 11-vaihtesen varaketjuja ei ollut, joten vääntelin ketjuja suoraksi pihdeillä.

Pyörä kasaan ja matkaan. Muut ajokaverit oli tällä aikaa ajaneet muutaman laskun pikkukosken vanhaa DH-pätkää. Liityin joukkoon. Yksi lämmittelylasku jonka ajoin kyllä ihan yhtä täysillä kuin muulloinkin, lämmittelylasku vain siksi että se oli ensimmäinen.

Toinen lasku onkin tässä videolla ja se ei päättynyt hyvin:

Osuma hidastettuna:

Tuli kyllä yllätyksenä. Huomasin kyllä siis ilmassa että syöttipä vähän vasemmalle, mutta ajattelin vain jarrutella ja vetää puun vasemmalta puolelta ohi, No ei ihan sitten onnistunut.

Meni kyllä kovaa päin. Jarrukahva osui koviten ja puusta iso pala kuorta siltä kohtaa. Tuntui että kävi tuuri, vaistomainen reaktio painaa pää alas taisi auttaa aika paljon siihen että naama on lähes ehjä. Mies muutenkin aika vähällä selvisi, korvan taakse niskalihaksen ja kallon yhtymäkohtaan osui ja se on tosi kipeä, poskipäässä pieni repeämä, vasen reisi on puujalkana ja oikea ranne kovasti kipeä.

Tässä tämän päivän kalustotappiot kokonaisuudessa:

– Vasen jarrukahva Shimano XT

– TLD A1 kypärä

– KMC 11spd ketjut

– Repun hihnakotelossa ollut puhelin, Lumia 920

– Sram X1 pakka.

Hintaa tuolle kokonaisuudelle ei ehkä kannata alkaa laskemaan. Loppujanlopuksi tässä on varaa olla hyvin iloinen, kalustotappiot ei mitään käsittämättömiä, ja kypärä kyllä hoiti tehtävänsä tänään. Tällä hetkellä näyttää myös siltä että tämä ei estä täysipainoista kisaamista Messilässä, riippuen varmaan siitä kuinka tuo ranne toipuu.

 

Kategoria(t): Ajelut | 2 kommenttia

Meriteijon kisarapsa

Lämppärikisa on sitten ajettu. Ajaminen oli tosi hauskaa, mutta tulokset ei mitään imartelevia. Yleinen fiilis omassa ajossa oli muutoin oikein hyvä, mutta alkuviikon flunssan jälkeen polkeminen tosi tukkoista, kampia ei jaksanut kääntää. Yllätyin vähän siitä että huomasin kisan aikana lämmittelykisan statusksenkin ehkä vähän alentavan motivaatiota rääkätä itseään.

Hyvää ja kivaa kisassa:

– Todella hyviä pätkiä oli Salon porukka vääntänyt, suurkiitos! Parasta oli että niin paljon oli mutkiin rakennettu edes pientä penkkaa mihin nojata.

– Oma ajovauhti ehkä polkemista lukuunottamatta ole ihan hukassa, kahdella pätkällä kolmanneksi nopein aika.

– Huikeaa nähdä Petteri Leivo yleisen podiumilla, ja Atte Atrava yleisen Top10:ssä, hienoa että tulee nuoria miehiä mitkä menee kovaa.

– Tuntuu että jarruttamisesta olen oppinut jotain viime vuonna, enää ei tule niin paljoa roikuttua jarruilla mutkissa.

– Moni kohta ja muutama kokoinainen pätkä sujui oikein hyvin, mutka-ajo tuntui sujuvan monessa paikkaa.

– Pyörä toimi tosin hyvin ja ongelmitta.

– Renkaisiin tosi tyytyväinen, tuntui toimivan hyvin, edessä HR2 2.4 leveänä ja takan DHR2

– Polkemista lukuunottamatta tuli haettua rajoja ihan riittävästi.

Mikä ei ollu niin kivaa:

– Katse pysyy liian harvoin riittävän kaukana

– 4 kertaa nurin, melkein kaikki niistä varsin turhia pikku kömmähdyksiä.

– Tulos, monta tyyppiä joille olen aikaisemmin pärjännyt meni kirkkaasti ohi.

Videot:

EK1, raskasta hengitystä, satulasta polkemista ja linnun laulua, ajassa 2.09 pysähdyin ihan kyljelleen sanomaan Janille moi. Sija 13

EK2, Tämä pätkä meni kyllä aikalailla täydellisesti, alun soratie poljentaosuudella tuntui olevan noin 70% tehot jaloissa. Hyvin toimivat ajolinjat, ja ei ehkä niin yleiset ajassa 1.14  ja 1.22. Ketjut tippui ihan lopussa, mutta sillä tuskin oli pätkäaikaan merkitystä, Sija 3

EK4, Tässä oikein itsetuntoa ylentävä onnistuminen ajassa 0.23, muutoin pätkä meni aikalailla täysin nappiin. Sija 23.

EK3, toinen kierros. Tämä pätkä meni OK, molemmilla kerroilla, eka ajallisesti ja sijoituksellisesti vähän parempi, ekalla kierroksella sija 3, ja tässä videolla näkyvä toinen veto sija 5

EK5, Toisen kierroksen vitospätkä, perusvarmaan ajoa ilman isoja kämmejä, mutta hidastelua ja hidasta polkemista, sija 10

Kategoria(t): Enduro, Kisaaminen | Kommentoi

Sähköpyörän testausta

Kaksi viikkoa sitten pääsin testaamaan kunnollista sähköpyörää, en vain ole ehtinyt kirjoittamaan siitä aikaisemmin. Sain Hi5bikesistä testiin Trekin Powerfly 9:n. Tässä johtopäätökset.
1. Ajaminen sähköavusteisella maastopyörällä on hauskempaa kuin sähköttömällä maastopyörällä. Kyllä sitä hauskaa tuommoisella vehkeellä riittää. Tasamaapoilulla saa riittävästi vauhtia niin että mutkat alkavat olla mielenkiintoisia ja ajaminen jännää.

2. 250w tehoa sähkömoottorilla riittää ihan täysin.
Kyllä minun kokoinen kaveri joutuu jyrkimpiin ylämäkiin ihan oikeasti polkemaankin, mutta moottori kuitenkin auttaa niin paljon että hapoille ei mene jos ei halua.

3. Ajaminen lenkkiporukassa jossa on sähköavusteisilla pyörillä ajavaa porukkaa ja sähköttömillä maastopyörillä ajavaa porukkaa ei oikein toimi, ainakaan silloin kun ajajat on kunnoltaan ja osaamiseltaan aikalailla tasaväkisiä.
Meillä oli ihan normaali ajoporukka, neljä aikalailla tasaväkistä tyyppiä, kahdella sähköavustus ja kahdella ihan normi maastopyörä. Kyllähän se muuten toimisi, mutta kun noilla ei väsy ylämäkiin, aika paljon saa odotella kavereita joilla ei ole sähköpyöriä.

4. Se 25km/h nopeusrajoitus sähkömoottorille on ihan hanurista.
Tosi monessa kohdassa maastossa kun oli ottamassa vauhtia jonnekkin, tai vain rälläsi tasamaapolkua menemään, niin yhtä-äkkiä veto loppuu. Ennustan että puhtaasti offroad vehkeissä ei kovin monessa tule tuo rajoitin pysymään päällä, se on kyllä lain näkökulmasta ongelmallista.

5. Enduroon vakavasti maailman kisoihin treenavalle henkilölle ihan ehdottoman tärkeä laite. Oltiin ajettu porukalla noin 3h, ja niin kävin sen jälkeen vielä kotimatkalla tunnin verran ajelemassa itsekseni. Kun tuli kotiin, niin kädet ja yläkroppa tuntui siltä kuin olisi käynyt päivän hissipyöräilemässä, jaloissakin tuntui että liikuntaa oli kyllä saanut, mutta ei mitenkään väsyneet jalat. Tuommoisella voi todella hyvin harjoitella ulkomaan kisojen pidempiä EK:ita varten.

Kyllä tuossa hommassa on tulevaisuus, on se vaan niin paljon hauskempaa. Oletan minultakin tuollainen laite vielä joku päivä löytyy tallista, jännä nähdä kuinka kauan siihen menee. Eniten tuollaisen hankkimisessa pelottaa se, että haluaako maastopyöräilyä sen jälkeen harrastaa ilman sähköavustusta enää ollenkaan.

Kyseinen Trekin malli on ihan pätevä, mutta selkeästi tehty kevyempää polkuajelua varten, enduristille liian lyhyet joustot ja jyrkät kulmat.

Kategoria(t): Ajelut, Kalusto, Muu pyöräily | Kommentoi

Talvihyppelyä

Tämä talvikausi on kyllä totaalisesti poikennut edellisistä siinä että pyörällä on tullut hypättyä paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siitä suurin kiitos kyllä kuuluu tuolle aika lähellä olevalle vesilaitoksen step-upille. Siellä on ollut ihan loistavia sessioita tänä talvena, hätäisesti arvioituna itselle on siellä tullut toistoja noin 100.

Jännä nähdä miten tuo vaikuttaa ensi kesän ajeluihin. Hyppääminen on nimenomaan ollut yksi niistä asioista joka yleensä on ollut talven jälkeen ruosteessa.

Kategoria(t): Ajelut | Kommentoi

Millaistahan siellä MTBCF:n viikkoajoissa oikein on?

Tein viime viikonloppuna lyhyen videon ajohommista, ja iso osa siitä on kuvattu viime sunnuntain MTBCF:n viikkoajoista. No tottakai siihen videolle piti kerätä kaikki vauhdikkaimmat kohdat, ja sen jälkeen oli ihan asiallista keskustelua MTBCF:n facebook ryhmässä että uskaltaako tuonne viikkoajoihin kukaan kohta osallistua jos meno on tuollaista. Koitin nyt tehdä tämän päivän viikkoajoista realistisemman videon:

Kategoria(t): Ajelut | Kommentoi

Ensikauden rengastukset

Erä Maxxista näkyi saapuneen Hi5bikesiin, ja meinasin nyt alkuviikosta hankkia kauden renkaat. Varsinkin nyt kun on kahdet kiekot, niin olisi kiva olla reipas määrä eri rengas komboja millä räplätä. Olen myös aina tykännyt vaihdella renkaita olosuhteiden mukaan. Viime kaudella ajoin usein rullaamispainotteisella setillä ja pidon kustannuksella,  ajattelin että tällä kaudella voisi mennä enemmän pitoa ja varmuutta painottaen.

Varastosta löytyy jo nyt:

3kpl DHF 3C 2.35

Ikon 3C 2.35

HR2 3C 2.35 aika loppuun ajettu

Ardent 2.4 ja Ardent 2.25

DHR2 2.35 jossa muistaakseni runkovaurio.

2kpl HR2 supertacky DH renkaita.

Ajattelin että ensi kesää varten hankkisin:

1kpl HR2 3C. 2.4

1kpl HR2 3C 2.35

2kpl DHR2 3C 2.35

1kpl Shorty 3C 2.35

Teinpäs tämmöisen näppärän taulukon millä renkailla suunnittelen ajavani missäkin kelissä:

RengasvalinnatDH renkaiden kanssa ajattelin tehdä samalla tavalla kuin viimevuonna, eli Åren reissulla ajan muutaman ekan päivän DH kumeilla. Viimevuonna ei ollut mitään muuta saatavilla 27.5 kokoon kuin noita supertacky HR2 renkaita, joiden rullaus on kyllä aika purkkaa. Nyt näkyis olevan myös DHF:ää mutta taitaa minun vähään käyttöön riittää tuo yksi pari. Ardentteja käytän trailiajossa kotipoluilla, mutta kieltämättä tuo 2.4 kokoinen Ardent josta nyt tuli dual compound mallia on kyllä aika hyvän hintainen ja voisi olla tosi hyvä vaihtoehto takarenkaaksi vaihtelevaan keliin. Toinen mielenkiintoinen muuttuja on tuon DHR2:n rullaavuus. Sillä kumilla ajeli jotkut tiimit Etelä-Afrikan MM DH kisarataa, niin että DHR2 löytyi sekä edestä että takaa, se voisi siis olla hyvin rullaava ja siten hyvin monikäyttöinen takanakki. Ehkä siitä tulee suosikki takarengas tälle kaudelle.

Yllä olevan renashankinnan kanssa on toive, että sillä pärjäisi koko kesän. Viime kaudella taisin rikkoa kahdella ekalla kisareissulla yhteensä 4 ulkorengasta korjauskelvottomaan kuntoon. Jos nyt ei rikkois niin montaa, niin noilla hankinnoilla pärjäis koko kauden.

Kategoria(t): Kalusto, Kisaaminen | Kommentoi

Sähköpyörät Enduroon?

Pinbikessä oli juttu jossa oli haastateltu alan ihmisiä ja kysytty mikä on suurimmat muutokset maastopyöräilyssä tulevan 10 vuoden aikana.

Heti ensimmäisen Fabien Barel kertoi että sähköpyörät. On varmaan kyllä oikeassa. Viime vuonna myös Relaa.com testasi ja kirjoitti hyvää pohdintaa asiasta.

Oma näkökanta on toistaiseksi se että en uskalla ostaa tuollaista vekotinta kun veikkaan että on liian hauska laite ja sitten ilman sähköjä pyöräily on tylsää. En siis ole ainakaan vielä valmis itse hyppäämään siihen ajatukseen että pääasiassa ajelisin sähköavusteisella maastopyörällä.

Ranskassa on ensi kesänä endurokisassa jo oma luokka sähköpyörille. Mielestäni EBA:n pitäisi ehdottomasti myös laittaa yhden tai parin kisan kokeilu jossa sähköpyörille on oma luokka. Esim Himoksen kisa sopisi siihen erinomaisesti. Ehkä sinne pari pyörää löytyisi starttiviivalle ja saisimme jonkun kokemuksen, miten  Tuollaisten kokeiluiden kautta homma kehittyy, jos ei oo kivaa niin ei ole pakko jatkaa, mutta ompahan kokeiltu. Samalla tavalla kokeiluiden kautta tuli jäykkäperille oma luokka ja TOP30:n jälkeen vapaa lähtöjärjestys.

Huolet mitkä itsellä sähköpyöriin liittyy tai liittyi:

1. Miten muut ulkoilijat suhtautuu jos sähköpyörät yleistyy? Jos pyörä on liikennelaillinen, niin sähköavustus katkeaa 25mk/h nopeudessa. Se on sellainen nopeus joka itselle löytyy tuolla metsässä aika helposti alamäkeen ilman sähköjäkin, ja ei se ole kyllä ulkoilijoiden kanssa vaikeuksia aiheuttanut. Oletan että suurin ero sähköillä on että tasaisella mennään kovempaa ja ylämäissä mennään kovempaa, mutta en aidosti usko sähköjen lisäävän ongelmia muiden ulkoilijoiden kanssa.

2. Virittäminen, mielenkiintoista nähdä kuinka kauan se 250w ja 25km/h tuntuu riittävältä. Kuvittelen että se tuonne metsään riittää ihan hyvin, mutta yleensä nälkä kasvaa syödessä ja jos tehoja nostaa niin sittenhän voisi olla kivaa jo soramontullakin.

3. Harjoitteluetu. Pärjääkö endurokisojen kärkikastissa muutaman vuoden päästä ilman että omistaa sähköpyörää? Normaali sähkötön polkulenkkiajo on vauhdeiltaan niin kaukana suurimmasta osasta endurokisan EK vauhteja että harjoittelullisesti se ei auta kuin kuntopuolelle. Sähköpyörällä voisi saada normaalin polkurälläämisen tasamaanopeudet nousemaan niin että se toimii paljon parempana treeninä enduroon.

Ajattelin minä tai sinä asiasta mitä tahansa, niin sähköpyöriä varmasti alkaa tulla lisää, ja ne alkaa muuttamaan maastopyöräilyä. Miten käy esim bikeparkkien joissa on hissi, tarviiko sitä hissiä sitten enää?

Uskon että harrastajamäärää sähköpyörät varmasti lisää. Monet joilla kuntopuoli ei ole niin vahva pääsisivät homman hauskuuteen paljon helpommin kiinni. Aidosti innostavaa on että Suomi on sähköpyörille ihan paratiisi moneen muuhun paikkaan verrattuna. Jos vehkeet vain pysyy jokamiehen oikeuden piirissä niin on tilaa missä kurvailla.

Mikäs on lukijan villi veikkaus vuonna 2025, onko sähköpyörien vai kauramoottorilla toimivien luokissa enemmän osallistujia suomen MTB endurosarjassa?

Kategoria(t): Enduro, Kalusto, Kisajärjestäminen | Kommentoi