Kymmenes vuosi – miksi ihmeessä?

Tämä kausi on minulla kymmenes vuosi enduron SM-sarjaa. Kauhean nousujohteisesta urasta ei ole kysymys, tulokset on tällä kaudella ollut huonoimpia mitkä muistan, ehkä ensimmäisenä vuonna meni tulosten valossa vielä huonommin, ei vielä ollut varaa täysjoustoon ja jäykkäperille ei ollut omaa luokkaa, ja noita tärkeämpänä, en myöskään osannut ajaa. Olen aktiivisesti pyrkinyt välttelemään liikaa tuloksiin tuijottamista, mutta tottakai aikaisempaa huonommat tulokset ärsyttää kisan jälkeen ja aikaisempaa paremmat tulokset tuo hetkellistä iloa. Nuo huonommat tulokset on entistä enemmän herättänyt taas kysymyksen että miksikäs tätä homma oikein tehdään. Miksi käyn kisoissa?

Tykkään oppimisesta, olen innoissaan kun opin uutta, tai opin jotain jo minkä osaan, mutta vähän paremmin tai eri tilanteessa. Maastopyöräily sai minut koukkuun koska ensimmäiset vuodet melkein joka lenkillä huomasi osaavansa jotain paremmin kuin aikaisemmin. Oppi ajamaan paikoista mistä aikaisemmin ei uskaltanut edes kokeilla, tai hyppäsi isommista hyppyreistä kuin ennen. Nyt 12 harrastusvuoden jälkeen monta vuotta on mennyt niin että keväisin yrittää lähinnä päästä samalle tasolle kuin edellisenä vuonna, uusia juttuja tulee normaalissa ajamisessa hyvin vähän, voi olla iloinen jos pystyy samaan kuin edellisenä vuonna. Tähän jonkinlaisen poikkeuksen tekee kisaaminen, vaikka siinäkin ison osan asioista ja omasta ajamisesta saa joka kevät opetella uudelleen, niin kuitenkin tuntuu että kilvan ajo on loppumaton oppimisen lähde. Tuloksiakin katsoo eri valossa. Päällimmäisenä tavoitteena on oppiminen, eikä kisatulokset, näinpä tulokset on vain yksi oppimisen lähde ja mittari joka peilaa jollain tasolla omaa oppimista suhteessa muihin.

Mitä haluan seuraavaksi oppia:

1. Kuinka päästä keväällä kisavauhtiin? Niin kauan kuin muistan minulla on kauden ensimmäinen kisa ollut tulosten valossa reilusti huonoin. Monena vuonna minimi on ollut että vähintään yksi bikpark päivä pitää saada alle ennen kisaa, jotta ehtisi vähän tottua polkuajelua kovempaan vauhtiin. Se ei näytä riittävän. Ehkä pitäisi hinkata paria Strava pätkää? Muita ideoita?

2. Paras mahdollinen kunto kun on rajallinen aika. Nyt huomaan miten hyvässä kunnossa olin vielä 3-4 vuotta sitten. Huck Norris projekti ja perhe on vähentäneet parina viime vuonna ajoaikaa ja yllättäen kunto on heikentynyt. Harrastuksen jatkuvuuden takia olen pyrkinyt aina siihen että en lähde ajamaan koska ”pitäisi treenata”, vaan ajan kun haluan. Nyt vaikuttaa siltä että ne kohdat jolloin haluan ajaa, ja jolloin se on mahdollista on sen verran harvassa että jotain pitäisi keksiä.

Oppimismatkalla Sappeelle. Kuva: Miika Härkönen
Screen Shot 2018-07-10 at 8.53.11.png

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s